"Hyvä tuotantoeläin" – Lötkö-emakon elämä

Lötkö (Y 2914) oli yorkshirerotuinen emakkosika, joka oli syntynyt Suomessa vuonna 1928. Lötköstä kirjoitettiin Suomen sianjalostusyhdistyksen lehteen lokakuussa 1938, sillä se oli poikkeuksellinen sika monestakin syystä. Ensinnäkin se oli elänyt yli kymmenvuotiaaksi. Kirjoittaja nostaa esiin vanhan sananlaskun, jossa todettiin, että "Ei sika elä vanhaksi, ellei se kuole, niin se tapetaan." Monet siat tapettiin jo nuorempina, mutta tuotantoeläimeksi Lötkön elämä oli jatkunut poikkeuksellisen pitkään – ja kirjoitushetkeen mennessä se oli ehtinyt porsia peräti 17 kertaa. 

Lötkö oli toisin sanoen kannattavuudeltaan erinomainen sika. Se synnytti vuodesta toiseen isoja pahnueita ja periytti ominaisuuksiaan myös jälkeläisilleen. Sen tyttäristä mainitaan Pötkö (Y 2915) ja Löpi (Y 3588), jotka olivat jo tiettävästi tuotanto-ominaisuuksiltaan äitinsä veroisia. Lötköltä jäi eloon yhteensä 193 porsasta, kun se kaikkiaan synnytti niitä yli 200 yksilöä. Jutun lopussa todetaan, että omistaja oli päättänyt pitää sikaa niin kauan, kun sitä oli kannattavaa pitää, eli niin kauan kuin se porsi lukumääräisesti tyydyttäviä pahnueita. Lötkön viimeisin porsiminen oli ollut sen heikoin, sillä eloon oli jäänyt kymmenestä porsaasta seitsemän, kun Lötkön pahnueista eloonjääneiden osuus noin keskimäärin oli ollut 11.4 porsasta. Joka tapauksessa Lötköä pidettiin ennätyksellisenä sikana, mikä osaltaan varmasti vaikutti siihen, että huonompi porsiminen ei tuonut sille vielä tappotuomiota. Viimeisimmän pahnueen heikkouden arveltiin johtuvan huonosta karjusta, ei niinkään Lötkön iästä. Toki pahnueiden koko oli viimeisten vuosien aikana jo laskenut muutenkin, mutta vain kahdessa pahnueessa eloon jäi alle kymmenen porsasta. 

Vaikka Lötkön elämä määrittyi sen tuotantoeläimen roolin kautta, Lötkön oma persoonaa kuvattiin muutamalla sanalla lehtijutussa. 

Lötkö ei ole kovin kookas, elopaino n. 180 kiloa, mutta se on hyvin vankkarakenteinen, silavatyyppinen sika. Sitäpaitsi se on hyvin kesy ja muutenkin hyvin hyväluontoinen eläin ja hyvä porsaitten emä.

Lötkö ei ollut pelkästään porsinut isoja pahnueita, vaan se oli kyennyt myös huolehtimaan porsaistaan. Samalla voidaan olettaa, että Lötkö on kasvattanut porsaitaan ympäristössä, jossa edellytykset porsaitten hoitoon ovat olleet hyvät, eli Lötkö on pystynyt rakentamaan pesää ja kommunikoimaan jälkeläistensä kanssa. Käsitys hyväluontoisesta siasta antaa olettaa, että Lötkön suhde ihmisiin on ollut positiivinen. Epäselväksi jää, minkälainen vaikutus jatkuvalla porsimisella on ollut esimerkiksi Lötkön kehoon. Toisaalta siat ovat päässeet esimerkiksi ulos laiduntamaan, jaloittelemaan, tonkimaan ja liikkumaan, mikä on ylläpitänyt kuntoa ja todennäköisesti myös edesauttanut porsimista sekä porsimisesta palautumista. Lötköstä on lehtikirjoituksessa myös kuva, jossa se seisoo vapaana metsikön edessä. Kuvan tarkasta ajankohdasta ei ole varmuutta, mutta lyhytjalkaisen Lötkön nisät ja valtava maha kertovat elämästä, joka on vietetty porsaita synnyttäen ja hoitaen. 

Lähde:

Lötkö Y 2914. Sika – Suomen sianjalostusyhdistyksen tiedonantoja n:o 54 (1938), s. 33–34.