Väitöskirjan alkumetreillä
Maanantaina se vihdoin alkoi - nimittäin ikioman väitöskirjan teko! Ensimmäiset, pienet askeleet kohti sikatalouden historiaa ja itse sikoja, jotka elivät 1900-luvun Suomessa. Päivä oli suhteellisen napakka, sillä lopulta piti kuskata toista kissaa eläinlääkäriin ja työnteko jäi toissijaiseksi. Ehdin kuitenkin napsaista tavoitteita pienempiin palasiin: on päiväkohtaisia suunnitelmia sekä yksi kuukausitason suunnitelma, joka ohjaa miettimään päivittäistä työmäärää.
Koko homma on potkaistu käyntiin orientoivalla esseellä, joka kartoittaa kokemushistorian tutkimuskenttää ja auttaa ajattelemaan, miten eläinten näkökulma asettuisi tähän perinteeseen. Kaikki teoretisointi käsitteen kokemus ympärillä on valtavan ihmiskeskeistä, mutta vakaa aikomukseni on soveltaa sitä myös siallisen kokemuksen jäsentämiseen. Tämä vaatii toki kriittistä silmää ja jatkuvaa tasapainoilua sen suhteen, mitä sikojen kokemuksista voidaan oikeasti sanoa, mutta analyyttisena työkaluna käsite on oivallinen. Sikatalouden historia ei voi olla pelkästään ihmisten toiminnan tasolla liikkuvaa, vaan sen on pureuduttava tiukemmin myös sikoihin, jotka ovat runsaslukuisesti eläneet ja kokeneet sikatalouden käytännöt. Siallinen kokemus ei ole pelkistettävissä pelkkään biologiaan, vaan se muotoutuu myös kulttuurin ja yhteiskunnan määrittämissä rajoissa. Toki biologia vaikuttaa siihen, millaisena sika ylipäätään pystyy asiat kokemaan, mutta kokemukseen käsitteenä sisältyy muutakin kuin välitön tunnetila. Myös eläimillä on ajan myötä karttuvaa kokemusta.
Miten sianlihan kulutuksen kasvu on konkreettisesti vaikuttanut sikojen elämään? Suomalaista lihaa pidetään hyvinvoivan eläimen lihana, mutta onko sikojen hyvinvointi todellisuudessa kasvanut? Sikojen kokemuksista ja tunnetiloista kiinnostuminen avaa myös eettisiin kysymyksiin uutta näkökulmaa. Monet ihmisen asettamat rajat ovat myös eläinten kokemusmaailman rajaamista.
Matka on pitkä ja se lienee haastava, kun vihdoin tulee aika miettiä syvällisemmin siallista kokemusta. Mutta herää myös kysymys, onko se haastavaa ennen kaikkea siksi, että yhteiskuntamme rattaissa eläimellinen kokemus on edelleen toisarvoista - jotain hassua ja vähäpätöistä suuren ihmisyyden laitamilla.