Miten tuotan tekstiä? Sananen kirjoittamisesta
Tällä hetkellä väitöskirjani johdantoa on kasassa neljäkymmentä sivua. Tekstiä on todennäköisesti toukokuun loppuun mennessä jo lähemmäs viisikymmentä sivua, eli johdannon ei tarvitsisi tässä vaiheessa paisua enää yhtään isommaksi. Olen kuitenkin todennut, että parempi kirjoittaa enemmän ja karsia sitten myöhemmin. Päällimmäinen tunne on helpottunut: kirjoittaminen on selventänyt tutkimuksen fokusta ja johdannon kirjoittaminen on luonut kutkuttavaa halua päästä käsiksi lähdeaineistoihin.
Kirjoittamiseen ei liene yhtä oikeaa tapaa, mutta ajattelin siitä huolimatta jakaa vinkkejä. Nämä havainnot ovat syntyneet vuosien saatossa erilaisia tekstejä tuottaessa (kirjoitan vapaa-ajalla harrastusmielessä kaunokirjallista tekstiä) ja kuluneen kevään perusteella ne ovat olleet hyödyllisiä myös väitöskirjan kannalta.
- Kirjoittamista ei kannata arvottaa pelkästään sivumäärää tuijottamalla. Kirjoitettavat asiat ovat toisinaan haastavia kokonaisuuksia, jolloin yksi tai kaksikin kappaletta ehjää, hyvää ja pohtivaa tekstiä on parempi kuin väkipakolla työstetty kaksisivuinen. Ajatustyölle on annettava aikaa ja sitä täytyy arvostaa yhtä paljon kuin ns. näkyvää työtä (tekstiä). Toisinaan ajatukset vaativat hautumista. Tällöin edellispäivän vaikeudet ja haasteet saattavat ratketa paremmin vasta päivän tai parin päästä, kun aivoilla on ollut tarpeeksi aikaa työstää niitä. Itse saatan havahtua vaikka keskellä hyvää tv-sarjaa kirjoittamaan kesken kaiken mieleen pulpahtaneen idean/lauseen/havainnon talteen, jotta se on sitten seuraavana työpäivänä muistissa ja asiat lähtevät rullaamaan. Tämä on seikka, joka jaksaa aina huvittaa myös puolisoani.
- Kirjoittamiseen käytettävä aika. Omalla kohdallani en ole koskaan pitänyt realistisena pitkiä kirjoitussessioita (koko työpäivän mittaisia). Jos mikään deadline ei edellytä, että tekstiä täytyy tuottaa hirveä määrä lyhyessä ajassa, kirjoittamisen laadun kannalta voi olla hyvä miettiä aikaa. Parhaat kirjoituspätkät ovat omalla kohdallani syntyneet 2-3 tunnin aikana. Sitten on jo hyvä tehdä jotain muuta. Tuotettu tekstimääräkään ei ole vakio. Toisinaan sivu tai kaksi, toisinaan vähemmän. Tämän pidempiä pätkiä syntyy vain harvoin yhden kerran aikana. Tämä lienee kirjoittajakohtaista – toisille pitkät kirjoituspäivät voivat olla parhaita mahdollisia.
- Muu tekeminen suhteessa kirjoittamiseen. Omaa kirjoittamista edistää monipuolinen kalenteri. Kurssitehtävien tekeminen tai seminaariin osallistuminen tuovat vaihtelua, ja parhaimmillaan uusia näkökulmia kirjoittamiseen. On myös hyvä tiedostaa ja tunnistaa, milloin kirjoittaminen on päivän osalta paras lopettaa. Itse pyrin lopettamaan tekstin kohtaan, jossa kaikkia ajatuksia ei ole kirjoitettu auki, jolloin seuraavaan kirjoituskertaan jää selkeä kohta, mistä aloittaa. Tällöin poistuu aloittamisen vaikeus, kun tekstistä löytyy ranskalaisilla viivoilla asiat, joita ei edelliskerralla vielä kirjoittanut auki.
- Sietäminen. Toisinaan teksti ei tunnu laadukkaalta tai tarpeeksi hyvältä. Ehkä siitä puuttuu jokin ajatus, joka ei tänään vain ota syntyäkseen. Kirja, jota luet, onkin haastavampi ja vaatii enemmän aikaa. On ulkoisia tekijöitä, jotka katkovat keskittymistä kirjoittamiseen. Nettiyhteys katkeaa. Kirja on lainassa jollain toisella. Luotto omiin ajatuksiin horjuu. Kirjoittaminen on pitkälle myös sietämistä ja hyväksymistä. Kirjoituspäivät eivät ole toistensa kaltaisia. Mutta kokonaiskuvassa ratkaisee enemmän myös ns. "huonojen" päivien sietäminen (jotka harvoin ovat yksiselitteisesti huonoja tai turhia) ja omien tuntemusten navigointi keskellä tutkimustyön moninaista maailmaa.