Pahnuekoot eivät kasvaneet ilman ongelmia – sikojen hallinnan välineitä, osa 1

Historiantutkija Sandra Swart on esittänyt, että erilaiset hallinnan välineet (instruments of control) kertovat siitä, miten eri yhteiskunnissa on eri aikoina suhtauduttu eläinten, hänen tutkimuksiensa tapauksessa hevosten, toimijuuteen.  Hänen tutkimuksessaan hallinnan välineitä ovat esimerkiksi ohjat, raipat ja kuolaimet, jotka kertovat omaa tarinaansa siitä, miten hevosten toimijuutta on pyritty ohjaamaan, hallitsemaan ja sovittamaan oman aikansa yhteiskuntaan. (Swart 2022, 26) Myös suomalaisen sikatalouden historia sisältää lukuisia erilaisia hallinnan välineitä, ja olen itsekin pohtinut väitöskirjassani, mitä ne kertovat oman aikansa sianhoidon haasteista. Esittelen seuraavaksi yhden hallinnan välineen, jonka asemaa vahvistettiin 1900-luvun alun suomalaisessa sikataloudessa ja joka kertoo etenkin oman aikansa siankasvatuksen ongelmista. Tämä väline oli hammaspihdit. 

Pienviljelijäin Keskusliitto järjesti ensimmäinen sikatalouskilpailunsa kesäkuussa 1932. Kaksivuotisessa kilpailussa arvioitiin kilpailuun osallistuvien sikaloiden kokonaisvaltaista sianhoitoa sekä jalostustoimintaa. Menestyksekäs sikala saattoi saada palkinnoksi jopa siitosporsaan. Esinepalkintojakin jaettiin, ja näihin lukeutui muun muassa alan kirjallisuutta, seinäkelloja – sekä hammaspihtejä. Hammaspihtejä käytettiin sikataloudessa porsaiden hampaiden katkaisuun ja hampaat suositeltiin katkaistavaksi heti syntymän jälkeen. Hammaspihtejä saattoi ostaa niin Suomen Sianjalostusyhdistyksen toimistolta kuin erillisten sianhoitokurssien yhteydessä. Hammaspihtien kuvia esiteltiin sianhoidon oppaissa ja tarkoitus oli valistava: hampaita ei sopinut katkoa millä tahansa välineellä, vaan siihen erikseen luoduilla pihdeillä.

Hampaiden katkaisun tarpeellisuudesta oli eriäviä näkemyksiä. Osassa sianhoidon oppaista porsaiden hampaat oli katkaistava tarpeen mukaan, ja toisissa oppaissa voitiin kehottaa katkaisemaan systemaattisesti kaikkien porsaiden hampaat. Oman välineistön kehittyminen juuri hampaiden katkaisuun viittaakin käytännön yleistymiseen ja näkemykseen siitä, että se oli osa asianmukaista porsimistilanteen hallintaa. Mutta mikä tätä hallinnan tarvetta ihmisten näkökulmasta kasvatti?

Porsaiden hampaiden katkaisulla pyrittiin hallitsemaan erityisesti kahta ongelmaa: porsaat saattoivat vahingoittaa toisiaan kiistellessään paikastaan nisillä tai porsaat saattoivat purra emakon nisiä niin lujaa, että emakko lopetti imettämisen. 

Hampaiden katkaisun tarpeellisuus kuvaa oman aikansa sianhoidon ristiriitoja: pahnuekoot kasvoivat, mikä lisäsi porsaiden keskinäisiä kiistoja, mutta yhtäältä se korosti myös toista ongelmaa – emakoiden maidontuotanto ei vastannut kasvavien pahnuekokojen tarpeita. Tämä näkyi erityisesti nisävaurioina, kun nälkäiset porsaat yrittivät saada itselleen ravintoa, ja nisiä pureskelevat porsaat johtivat äkisti uusiin ongelmiin. Esimerkiksi sianhoitokurssilla vuonna 1933 hammaspihdit tekivät kauppansa, kun 

– – moni on joutunut katselemaan miten pahasti porsaat terävillä hampaillaan emäänsä haavoittavat, tehden tämän siten ärtyisäksi ja levottomaksi.

 Porsasluvun kasvun ja maidontuotantokyvyn välinen jännite tuotti siten tilanteita, joissa emakon oli vaikeampi imettää ja hoivata omia jälkeläisiään, ja toisaalta kasvavat pahnueet kiistelivät rajallisista resursseista. Maidontuotannon ongelmat olivat monisyisiä (pahnuekoot ja jalostus, ruokinta, pito-olosuhteet ja esim. pesänrakennuksen mahdollisuus/mahdottomuus ennen porsimista), ja hammaspihdit eivät poistaneet ongelmien varsinaisia juurisyitä. Niiden käyttö on kuitenkin erinomainen esimerkki siitä, minkälaisia vaatimuksia sikojen kehot kohtasivat ja minkälaisia käytäntöjä sikatalouteen syntyi, kun kasvavat pahnuekoot haastoivat sekä porsaiden keskinäistä eloa että emakoiden imetyskykyä.

Aikalaislähteet eivät sanoittaneet toimenpiteen kivuliaisuutta porsaille, mutta nykytutkimus viittaa toimenpiteen olevan kipua tuottava. (Lewis et al. 2005) Emakon kivun ja epämukavuuden kokemukset imetystilanteessa ovat aikalaislähteissä paremmin tavoitettavissa, kun niissä kuvataan emakoiden levottomuutta ja ärtyneisyyttä.

Tekstissä viitattu seuraaviin lähteisiin ja tutkimuskirjallisuuteen:

Lewis, E. & Boyle, L. A. & Lynch, P. B. & Brophy, P. & O’Doherty, J. V., ‘The effect of two teeth resection procedures on the welfare of piglets in farrowing crates’, Applied Animal Behaviour Science 90:3–4 (2005), 233–249. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2004.08.022. 

Swart, Sandra, ’Kicking over the Traces? Freeing the Animal from the Archive’. Teoksessa Bonnell, Jennifer & Kheraj, Sean (toim.), Traces of the Animal Past: Methodological Challenges in Animal History. University of Calgary Press: Calgary 2022, 19–48.

Vaasa, 09.02.1934 

Yhteistyö 12/1932