Sikakantakirjan kertomaa II – sikojen kuolinsyitä
Aikaisemmassa sikakantakirjaa käsitelleessä postauksessa kerroin, minkälaisia asioita sioista on mahdollista selvittää kantakirjoja tutkimalla. Vallan monen sian kohdalta on mahdollista selvittää esimerkiksi teurastuspäivä, mutta toisen maailmansodan jälkeen kantakirjoihin alettiin yhä useammin ilmoittaa ja kirjata myös kuolinsyy. Sikoja kuoli myös tapaturmaisesti, ja toisinaan teurastuspäätös oli tehty terveydentilan myötävaikuttamana. Tavallisin kuolinsyy oli edelleen teurastaminen ruuaksi, mutta kun kyse oli kantakirjatuista siitossioista, teurastuspäätökseen takana oli usein lisääntymiseen liittyvä syy. Alla poimintoja sikojen kuolinsyistä 1900-luvun puolivälistä. Osan kohdalla puhutaan todennäköisistä syistä, ja toisten kohdalla kuolinsyy on selkeästi ilmoitettu kantakirjaan. On myös huomattava, että sotavuosien jälkeen sioille oli vaihtelevasti rehua tarjolla, jolloin esimerkiksi emakkoja ei välttämättä erikseen lihotettu teurastusta varten, vaan ne teurastettiin nopeasti sen jälkeen, kun porsaat oli vieroitettu.
Sikakantakirja XVI (vuodelta 1950)
- Maatiaisemakko Julle porsi 7.6.1947 seitsemän porsasta, joista neljä jäi eloon. Todennäköisesti heikoksi jäänyt porsasmäärä vaikutti siihen, että Julle teurastettiin reilu kuukausi myöhemmin. Porsaiden lukumäärä, kuolemat ja nopea teurastus ilman erillistä lihottamista viittaavat myös mahdollisiin terveysongelmiin.
- Maatiaisemakko Taava porsi vuonna 1947 kahdesti, mutta jälkimmäisen pahnueen viidestätoista porsaasta vain viisi jäi eloon. Taava teurastettiin helmikuussa 1948. Taavan kohdalle oli merkitty myös yksi porsaiden luominen (vastaa ihmisen keskenmenoa) vuodelle 1947. Vastaava kävi myös maatiaisemakko Hanakalle, jonka viidestätoista porsaasta vain kolme jäi eloon.
- Porsaiden luominen sinetöi myös maatiaisemakko Lopsan kohtalon, sillä se teurastettiin vain neljä päivää myöhemmin tapahtuman jälkeen vuonna 1948. Näin kävi myös maatiaisemakko Sirulle, joka teurastettiin kolme viikkoa porsaiden luomisen jälkeen. Luominen oli selvästi monen siitosemakon kohdalla teurastuspäätökseen vaikuttanut tekijä.
- Maatiaisemakko Rotsi kuoli 6.8.1947 sikaruusu-nimiseen tautiin, jota esiintyi sotavuosien jälkeen melkein kolminkertainen määrä sotaa edeltäviin vuosiin verrattuna. Sikaruusu oli bakteeriperäinen tauti, ja taudin yleistymisen syyksi katsottiin sikojen alentunut vastustuskyky, sillä sotavuosien jäljiltä oli sekä ruokinnan puutteita että huonoja pito-olosuhteita. Rokottaminen tautia vastaan yleistyi niin ikään sotien jälkeen. Sikaruusun tiedettiin vaikuttavan myös porsaiden luomiseen.
- Maatiaisemakko Tiltu synnytti 9.9.1947 neljätoista porsasta, mutta Tiltu teurastettiin kymmenen päivää myöhemmin – syynä kohdun ulostulo. Sama syy johti myös maatiaisemakko Lissun teurastamiseen.
- Maatiaisemakot Kaima ja Kiri kuolivat tapaturmaisesti navettapalossa.
- Toisinaan porsiminen oli kohtalokas sekä emakolle että porsaille. Maatiaisemakko Vurma ja sen yhdeksän porsasta kuolivat vain päivä synnytyksen jälkeen.
- Maatiaisemakko Leenalla kuolinsyyksi oli merkitty sappikivet.
- Toisinaan tapaturma ei johtanut välittömään teurastukseen. Emakko Rappari katkaisi toisen takajalkansa maaliskuussa 1948, mutta teuraaksi se laitettiin lokakuussa 1948.
- Toisinaan sika teurastettiin myös vihaisuuden tähden. Näin kävi Essu-nimiselle maatiaisemakolle uuden vuoden alla v. 1947. Päätökseen vaikutti myös utarevika.
Porsimishalvaus, suolistotulehdukset, huonot pahnueet, heikkojalkaisuus, sydänhalvaus, munuaiskivet, karjuilla kyvyttömyys astua emakoita... siitossikojen kuolinsyyt olivat huomattavasti moninaisemmat kuin yksin lihaksi kasvatettujen sikojen, mutta monen kohdalla kyse oli ennen kaikkea hyvien jälkeläisten tuottamisesta tai tuottamattomuudesta. Oli kuitenkin tilannekohtaista, kuinka herkästi siitossikoja hävitettiin. Joidenkin emakoiden kohdalla esimerkiksi porsaiden luominen ei automaattisesti tarkoittanut teurastuspäätöstä, ja kantakirjasta nähdään, että tällaisetkin siat saattoivat porsia vielä monta kertaa onnistuneesti.